Tätä pronssikauden fibulatyyppiä käyttivät kreikkalaiset, etruskit, villanovan kulttuuri ja keltit ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolellakin. Tästä fibulatyypistä on tehty tuhansia arkeologisia löytöjä. Niitä käyttivät sekä miehet että naiset, ja niitä annettiin usein myös hautalahjoiksi.
Tässä fibulassa on kaksi spiraalille kiertyvää lasimaisempaa päätä. Se on valmistettu messingistä ja sen mitat ovat 8 x 3,5 cm.
Spiraalikuviot ovat olleet olemassa Euroopassa neoliittiselta kaudelta lähtien ja ne yhdistetään usein aurinkokulttiin. Vaikka niiden tarkka merkitys vaihteleekin kulttuurista riippuen, arkeologiset ja taiteelliset vihjeet viittaavat yhteiseen symboliikkaan, johon neoliittiset maanviljelijät vaikuttivat ja jonka myöhemmät indoeurooppalaiset aurinkokultit omaksuivat. Kelttiläisen La Tène -kauden ja varhaiskeskiajan aikana tämä symboliikka jatkoi keskeisen roolin näyttelemistä heidän taidetyyleissään.









