Keltit palvoivat kesykarjua eli villisikaa, erityisesti urosta, sen rohkeuden ja taisteluvoiman vuoksi. Antiikin aikana he valmistivat pieniä villisikaa esittäviä patsaita, joista tunnetaan nykyään yli 100 erilaista yksilöä.
Tämän villisian muotoisen kelttiläisen riipuksen historiallinen malli on peräisin laténen kulttuurista. Alkuperäinen pienoismalli löydettiin Bibracten oppidumista, joka oli gallialaisen haedujen heimon pääkaupunki 2. vuosisadan lopusta 1. vuosisadan loppuun eKr. Tämä oppidum on myös Bibracten taistelun tapahtumapaikka, jossa vuonna 58 eKr. Caesar ja hänen roomalaiset legioonansa voittivat Vercingetorixin johtaman kelttiläisen armeijan.
- Amuletin mitat: 3 × 2 × 0,6 cm
- Materiaali: korkealaatuinen pronssi
- Sisältää: mustan nahkarannekkeen
Riipuksen lisäksi villisikapatsasta voidaan käyttää myös kulttiesineenä alttarilla.
Villisian symboliikka ja historiallinen merkitys kelttien keskuudessa
Villisika oli kelttiläisessä kulttuurissa arvostettu metsästyseläin, joka symboloi pelottavaa taistelurohkeutta. Tämä heijastuu paitsi kelttiläisissä patsaissa, myös kelttiläisten miekkojen teriin ja kypäriin painetuissa koristeissa, joissa villisiat kuvattiin selkä kohollaan.
Villisikaesitykset kuuluvat kelttien yleisimpiin pronssifiguureihin, ja niitä on säilynyt yli sata kappaletta. Nämä esitykset kävivät läpi typologisen kehityksen villistä ja aggressiivisesta villisikaeläimestä rauhallisempaan kotisikaan. Suurin osa kelttiläisistä villisikapatsaista on löydetty asutuskerroksista 3.–1. vuosisadalta eKr. yksittäisinä ja hajallaan olevina kappaleina.
Kelttiläiset villisian kuvalliset esitykset juontavat juurensa etruskitaiteesta. 5. vuosisadan lopulla eKr. syntyi niin sanottu Bibracte-Luncani -tyyppi, jossa kelttiläisille villisikafiguureille on ominaista aggressiivinen asento ja selvästi kohonnut harja.














